Kosmetologi Katja Tontti- Selkälän Blogi
Hieno kuvaus tilanteesta jossa moni kauneus alan ammattilainen on, pohdimme jatkoa ja sitä miten tässä näin kävi.
Likaista puhetta
Ja me ammattilaiset liian usein lyömässä toisiamme palstoilla.
Alalla pian vuosikymmenen töitä painaneena kouluttajana olen nähnyt kauneudenhoitoalan tämän alueen nousun. Tulin ehkä oikealla hetkellä hypänneeksi markkinointi-, ulkomaankauppa oravanpyörästä kiehtovalle kauneusalalle. Tyhjensin pikkiriikkisen pahan päivän -säästötilini, maksoin koulutuksen ja aloitustuotteet sillä. Ilmassa oli optimismia, innostusta uusiin kauneusilmiöihin, rakennekynsiin ja ripsipidennyksiin riitti sekä kuluttajilla että tekijöillä. Asiakaskunta oli helppo napsia kasaan muutamassa kuukaudessa ja hinnat vastasivat kuluja ja palkantarvetta. Painoin 3 vuotta duunia kynsipöydän ja ripsipedin ääressä niska limassa.
Opin paljon, sitouduin laatuun ja palveluun, nautin duunista ja sain ihania asiakkaita! Tienasin enemmän kuin edellisissä hommissa ikinä.
Nyt koulutan alalle aikovia ja tuen heidän ensiaskeleitaan kauneusyrittäjyyden polulla. Intoa on, rahaa ei niinkään, asiakkaita jäädään tekemään kotiin tai joudutaan juoksemaan useassa paikassa tekemässä asiakas siellä ja toinen täällä, tuote- ja koulutuslaskut roikkuvat kuukausikaupalla myöhässä. Alkuun lähdetään usein Citydeal tai vastaavalla polkuhintatarjouksella. Tarkoittaa että kuluttajalle myytävä tarjous on oltava vähintään -50% normaalihinnasta, ja tästä tarjousfirma ottaa puolet. Tarjouksia saatetaan myydä satoja.. Tarkoittaa, että tuore yrittäjä ei saa palkkaa eikä kulujaan peittoon moniin kuukausiin. Kuluttajat ovat alkaneet tottua siihen, että laadukkaan, henkilökohtaisen 1,5 - 2 tuntia kestävän käsittelyn saa kolmella, neljällä kympillä. Luonnollisesti keskustassa, nimetyillä parkkipaikoilla varustettuissa, aistikkaasti sisustetuissa tiloissa, iltaisin ja viikonloppuisin. Aika mahdoton yhtälö.
Alkuajoistani kulut, verot ja vuokrat ovat nousseet melkoisesti, hinnat laskeneet ja asiakkaat vähentyneet yleisen laman myötä. Kauneudenhoitoalan ammattilaisia on lopettanut, jäänyt kotiinsa tekemään "paria kaveria silloin tällöin" ja liikkeisiin jäljelle jääneet ovat tuskaisia.
Rakastan edelleen kauneusalaa, rakastan asiakkaita ja rakastan tavoitetta tehdä maailmasta kauniimpi paikka, nainen kerrallaan. Mutta rakkaussuhteeni on kriisissä. Häivynkö muihin kuvioihin? Annanko kriisin vyöryä yli ja odotan, mitä on pystyssä, kun myrsky laantuu? Vai ryhdynkö tekemään töitä suhteeni eteen? Ehdotan rakastetulleni paluuta alkuhuumaan, uutta sitoutumista laatuun ja palveluun, intohimoa tekemiseen ja ylpeyttä tuloksesta. Tekijät esiin!
http://hollywoodcosmeticsfi.blogspot.fi/2013/12/likaista-puhetta.html?spref=fb
Niin, miksi kävi näin? Ehkä siksi että taloutta koskevan keskustelun lisäksi on myös keskustelut kosmetiikan ei tovotuista- sivuvaikutuksista vihdoinkin nostettu pöydälle. Keskustelu on kuitenkin vasta nousemassa, eikätkä lähimainkaan vielä valmiita. Me pystymme harjoittamaan alaa myös turvallisesti, meidän pitää vain saada myös valmistajat lähtemään mukaan vastuulliseen tuoteturvallisuuteen. Se että myös kauneusalan ammattilaiset vaativat tuotteita joista me emme sairastu, tai että niistä ei aiheudu terveysriskiä myöskään kuluttajalle, on aiheellinen ja odotettu keskustelu. Valitettavasti joku sen myös tulkitsee negatiiviseksi , miksi sitten en tiedä. Niin kauan kuin raskaat tutkimustulokset näyttävät sen että kosmetiikka rasittaa terveyttämme, on se otettava tosissaan.
VastaaPoistaSe että asiakkaat odottavat ammattitaidon tulevan ilmaiseksi heidän käyttöönsä on valitettavaa. Eikö olekkin kummallista että nämä asenteet ovat olemassa? Tietysti historia vaikuttaa osansa siihen miten asenteet muotoutuvat. Ennenhän se oli niin että hiukset leikattiin naapurin sisaruksen/ toimesta. Silloin oli kuitenkin usein kyse pelkästä hiuksen lyhentämisestä (ja vaihtelevin tuloksin). Tänä päivänä on usein kyse aivan muusta. Tänään asiakas vaatii ja haluaa virheettömän lopputuloksen. Se vaatii ammattitaitoa. Myös kosmetiikan kemia vaatii aivan muuntasoisen ammatitaidon, vastuujakaumat jne. Tätä ei kukaan suostu tekemään ilmaiseksi millään alalla.
Oma katsantokantani tähän on se että asenteet eivät ole seuranneet muuta kehitystä. Alaa tuntemattomat eivät ajattele kokonaisuutta. Suuri syy on myös alan ammattilaisilla: me olemme liian kauan antaneet asiakkaiden määrätä hnnan, arvostamatta omaa työtämme. Tätä pitää myös katsoa yhteiskunnalliselta kannalta: Onko oikein että sairaspäivärhat, eläkkeet jne. Jäävät valtion maksettavaksi, eikä työn ostajalle? Tai kosmetiikan valmistajalle joka valmistaa tuotteita joista me sairastumme? Kyllä se niin on että myös taloudellinen vastuu pitää osoittaa oikeaan paikkaan.
Se että ala on ollut pitkälti naisvaltainen on luultavasti yksi syy. Naiset on tunnetusti ryhmä joka ei osaa pitää yhtä, menee ”akkojen tappeluksi” heti jos joku yrittää nostaa ongelma-alueita käsittelyyn? Vai onko näin? Kuinka usein nähdään kauneusalan ammattilaisilla se sama yhteishenki kuin satamajätkillä? Miksi me annamme citydealin kaltaisten hullutuksien lisätä kustannuksia? Miksi me emme osaa käsitellä rakentavasti taloutta koskevia kysymyksiä, kertoa päättäjille yhdessä alan todellisuudesta? Meidän pitää tehdä alamme ongelmat ja ilot tunnetuksi, muistuttaa että alan työrakenne on ”päin mäntyä” vuokratuoli sun muiden sopimusyrittäjyyssysteemien tähden, esimerkkinä. Koko rakenne pitäisi läpikäydä ja katsoa miten sitä voimme parantaa. Alv-kokeilu oli hyvä lähtökohta, mutta vain yksi mahdollisista ratkaisuista.
Jokainen joka ostaa tai tekee harmaata wessataloutta ei tue ammattilaisuutta tai yhteisajattelua. Minä ainakin äänestän sen kauneuden vuoksi jossa kenenkään ei tarvitse kärsiä. Ei asiakkaan, ei työntekijän, ei työnantajan eikä varsinkaan yhteiskunnan. Millään tasolla. Tämä on suuri kysymys ja se on vasta alkamassa. Jos me haluamme kauneuden ammattilaisia jotka tietävät mitä tekevät, turvallisesti, se maksaa. Meidän alamme on ammatti siinä kuin muidenkin. Ja ammatilaisen tekemästä työstä kuuluu maksaa ja ottaa ammatilaisen palkka. Tämä on myös naisten jotka rakastavat ammattiaan vastuu ja oikeus.
Allekirjoitan ehdottomasti vaatimuksen tekijöiden esiin nostamisesta. Meidän allamme on murtovaiheessa, halutaanko ammattilaisia jotka kantavat myös vastuun vai ei? Elämme murrosvaihetta. Vaihetta jonka oli jo aikakin tulla. Liian moni on " vaan nyt jollain lailla pärjännyt, kun tuolla miehelläkin on sentään ollut kunnon palkka".